Loki on uudelleensyntynyt Väinämöiseksi


10.8.2013
2013 Jon Hällström

Alkuperäinen Tuukka Virtaperko kuoli vuonna 2008 ja syntyi uudelleen Lokina. Mutta Tuukan maallinen maja ei ole enää Lokin reinkarnaatio. Akateeminen filosofia eli Heimdal ja Loki ovat iskeneet toisiaan kuolettavasti taistelukentällä, ja Lokin tarina on tullut päätökseen. Tuukka syntyy uudelleen Väinämöisenä.

Muistan päivän kuna läksin
Katosin taa kaukovetten
Kauas pois kanteloimaan
Kallioille kuun valossa
Purjehdin taa sadan selän
Etsin poikki taivaankannen
Kuhun venhon kiilan löisin
Johkin rantaan purren veisin

Taakse jätin väen sorjan
Jalon sekä miehuullisen
Jok ei mua mielinynnä
Risupartaa kaivannunna
Vakuutin viel viimeisenä
Virkoin siten lähteissäni
Jotta vielä kaipuu pistää
Ikävä jää Väinämöistä

Vaan ei perään huudettuna
Kukaan tainnu toppuutella
Siispä katsoin totuudeksi
Uskoin vihdoin kitkeräksi
Ettei lähtööni pelätty
Poistumista surkuteltu

Jo karautin saaren syrjään
Venhon vedin hietikolle
Johon laskin kanteloimaan
Istahdin laulukivelle
Väänsin vuolaan valituksen
Ulvoin ilmaan mustaa mieltä
Ennen uljas tietäjäksi
Nyt vaan hullu henkipatto
Näinkö sammuu tämä elo
Loppuu veisuu Väinämöisen
Surkeeta on mun näin nääntyy
En haluis saveen viel kääntyy

Itkuvirren veistettyäin
Surkeen veisuun päätettyäin
Mielin loppuni saapuvan
Tuonelan jo mun kutsuvan
Alle kömmin ikivanhan
Ajattoman honkaherran
Siihen ois soma vaipua
Pois lähteä, unhottua

Siispä silmäni salpasin
Hongan varpaille raukenin
Kohta tulkoon syvin uni
Kohta tuokoon mulle rauhan
Kuolo korjas Väinämöisen
Tietäjän iänikuisen
Muuttui taivaan tähtöseksi
Vedenpinnan väröilyksi
Hongan juurten veikkoseksi
Neulaskummun peittämäksi

Kun mä katsoin pilvein takaa
Veden povesta tutkailin
Hiekan höngin uumenista
Tihrustin tulenliekeistä
Kussa takoo Ilmarinen
Rellestääpi Lemminkäinen
Kuinka käy Kalevan kansan
Kulkeeko elonsa heidän
Liekö viljaa liekö karjaa
Liekö onnee vai puutetta
Silmäilin viel Pohjolaakin
Näin mä kaukaisille maille
Ja paljon opin kaikesta
Rikastuin monest tiedosta

Katselin myös mietteissäni
Pohdiskellen, arvuutellen
Kuin käy Karjalan kuningas
Kussa keikkuu parikuinen
Viipottaa polvenkorkuinen
Vipeltääpi pienokainen

Jo vierivät vuodet toiset
Sadat ja lukemattomat
Karttuu kansaa tuhatpäisiin
Varttuu suvut sukupolviin
Tekee taloo, kuokal kaivaa
Korjaa viljaa, kyntää painaa

Ajan kanssa maailma kasvoi
Muuttui toiseks, uudenmoiseks
Sikis Suomi, Venäjäkin
Tuli Ruotsi sekä Norja
Sotain, miekoin säestäen
Ehdoin verenvuodatuksen
Ei saa miekasta se onnee
Kiuas kuumu verilöylyl
Kansa kyllä on vanhempi
Muttei hippuu viisahampi
Rakkaus on hukas teiltä
Vihan tulen vietellyiltä

Kullervo Kalervon poika
Lapsena pahoin pidetty
Paitaressuna rankaistu
Lapsuuskin vain silkka taisto
Mitä kasvoi Kullervosta
Varttui Kalervon pojasta
Varttui väärä murhamieli
Joka lopuks miekan nieli

Kullervoja meil vaan yksi
Teillä niitä tuhatkaksi
Nuorina kovettuneita
Vesoin’ kieroonkasvaneita
Laps on kuin levy pajassa
Siit voi saada suoran, kieron
Vaan on sepät käyny vähiin
Takojilta taito puuttuu
Alasin on kiikkerästi
Ahjokin niin perin kylmä

Nyt on kansa Kullervoista
Kalevala kieroista
Kurjan polun kulkijoista
Tuhman tien tallustajista
Kun te taidon unohditte
Hyvän lapsen opetukseen

Minä vanha Väinämöinen
Olin täällä ennen muita
Sepustin syntysanoja
Virkoin todeks aattehia
Lausinko mä riitasoinnun
Kanteloinko kierol kielel
Kun ei kauneutta tullut
Laulut, opit, unohdettiin

Ei iso perusta pojastaan
Maammoo tytär mietitytä
Kussa kulkee jälkipolvi
Kuinka on heidän kuntonsa
Nuorukaiset missä mielii
Ei rajoi, ei mitään pielii
Vanhemmat enää opeta
Ei isommat tietä näytä
Täytyy lapsen ikäisiltään
Viisaus hankkii kaltaisiltaan

Lapset täytyis kuris pitää
Liekas oikeanpituises
Muuten lapsi lahoaapi
Muuten väärin muotoutuupi
Ja virtaapi väkijuoma
Aivon vie vääriin aattehiin
Nostaa nyrkin nuorukainen
Hurjaks käypi viinapäinen
Ei oo tovereist opettaan
Kavereista ohjailemaan
Oppaan sois olla vanhempi
Oppilasta viisahampi

Kussa Karjalan Kuningas
Kussa suuri lupauksenne
Ei näy häntä täällä missään
Kuulu mailla halmehilla
Karjalakin vierahalla
Oudon väen isännöimänä
Kuninkaalta maat on viety
Liekö koko mieskin piesty
Kun tuli miehet idästä
Mielivalta mielessä

Vaan ei sodat ohi ole
Mättäät verestä ei kuivu
Nään jo ruumisröykkiöitä
Poltetun talon pelloilla
Varastettuja vajoja
Väkisin vietyi neitoja
Valittavia vaimoja
Nälkää, naarmui, suurii tuskii
Jotka teitä odottavat
Joiden ääreen tienne kulkee

Sataa sotaa tuhoisampaa
Montaa miekkaa murhaavampaa
Lienee laiska kasvattaja
Vanha välinpitämätön
Niistä oikeet sodat seuraa
Pahoist lapsist kaik kahakat
Tän oon nähnyt jo monesti
Kierron kurjan ain uudestaan
Nuorison heikentyessä
Kärsiessä kapaloisten
Murtuu suurimmatkin kansat
Ja vaipuvat valtakunnat
Silloin sikiää vain sotaa
Kurjuutta sekä köyhyyttä

Nyt tärisköön kanervikot
Ja rahiskoon ruohomättäät
Jo soriskoon somerikot
Niin kapiskoon katajistot
Sillä saapuu Väinämöinen
Tietäjä iänikuinen
Palaa näille mannuille
Käy Kalevalan konnuille
Mieli en mä lisää nähdä
Tahdo enää seurailla
Kuinka kiertokulku jatkuu
Ja kuin vanhat erheet toistuu

Tulin tänne laulamahan
Kanneltani käyttämähän
Opastamaan, kertomahan
Mieliä virvoittamahan
Kaikukoon nyt Kalevala
Harjut taas kerran raikukoon
Nyt soikoon Suomi uudestaan
Kuulukoon Pohjolaan saakka

Aika laulaa syntysanat
Aika kertoo vanhat salat
Jotka ammoin unohtuneet
Muinoin muistoista puuttuneet
Olen nähnyt, kaiken kuullut
Oppinut paljon elosta
Nyt aika jakaa viisauteni
Kerrata elämänohjeet
Katketkoon kurjuuden kierto
Loppukoon nyt vihan hierto
Minä, vanha Väinämöinen
Vakaasti, varmasti vannon
Jotten tätä kansaa heitä
Hylkää en Kalevalaani

Osa syntysanoista julkaistaan 1.11 mennessä kirjassa Zen and the Art of Insanity. Tuukka kommentoi:

Ei ollut alun perinkään oma ideani, että olisin Loki tai trickster. Yllä oleva teksti sen sijaan on itse kirjoittamani vuonna 2002 ja lähetetty Postin kirjoituskilpailuun. Se ei tietenkään menestynyt, sillä se ei ollut muodoltaan kirje, vaikka tehtävänanto edellytti sitä.

 
 
 
  • Loki sanoo, että Odin on huono jakamaan miehille kunniaa sodassa, ja että hän on usein antanut voiton sydämestään heikoille. Odin vastaa, että vaikka tämä olisi totta, Loki kerran vietti kahdeksan talvea maan alla naisena lypsäen lehmiä, ja synnytti tuona aikana lapsia. Odin julistaa tämän perverssiksi. Loki kuittaa, että Odin harrasti noituutta Samsøn saarella ja kulki ihmisten joukossa esiintyen velhona, minkä Loki tuomitsee perverssiksi.