Jukka Laine ei vastaanota Omenapuu-kokoelmaa taiteena


3.11.2011

Kvaak.fi arvosteli Omenapuu-kokoelman. Mainoksena arvostelu on negatiivisin mahdollinen, sillä se kuvaa teoksen periaatteessa onnistuneena mutta laimeana. Jos tämä olisi totta, teos ei haastaisi eikä edustaisi mitään tavalla, jota ei pidä sivuuttaa. Tällöin sen ostamisen teolla ei olisi erityistä merkitystä.

Jukka Laine antaa ymmärtää, että ”kaikkien aikojen kotimainen törkyalbumi” pitää jostakin syystä tehdä niin, että perverssiys kasaantuu yhteen henkilöön, eikä niin, että albumissa kuvataan maailma, joka on kauttaaltaan perverssi todellisen maailman mittapuilla arvioituna. Lisäksi Laine väittää, että Kalervo Palsan matkiminen on mahdotonta. Väite ei ole totta, eikä liity arvosteltavaan teokseen, joka ei pyri matkimaan Palsaa. Outoa kyllä, Laine itsekin mainitsee, ettei teos pyri matkimaan Palsaa.

Arvostelussa väitetään, että Omenapuu-kokoelma olisi aiemmin julkaistu kahtena omakustanteena, vaikkei ole. Kun tähän yhdistetään kirjoitusvirheet, arvostelua voitaneen luonnehtia huolimattomaksi. Näin huonosti tehdystä arvostelusta voidaan kysyä, miksi sen pitäisi edes heijastaa kriitikon rehellistä käsitystä albumin tasosta. Tuukka suosittelee, että jos ei alun perinkään viitsi panostaa arvostelun tekemiseen, siinä kannattaa tyytyä mukailemaan muiden ihmisten näkemyksiä, sillä he ovat todennäköisesti perehtyneet albumiin paremmin.

Miksi sarjakuvaskene haluaa sarjakuvaa kohdeltavan taiteena, kun se itse kohtelee sitä vähäarvoisena viihteenä? Laine tietää joidenkin muiden pitävän teosta suuressa arvossa. Miksei Jukka Laine ole edes pettynyt siihen, ettei sarjakuvateos ollut hänestä tuon parempi?

 
 
 
  • Levisialaaksossa kulkiessaan Kojootti kuuli vauvan itkevän kukkulan laella. Kojootti meni ylös vauvan luo ja laittoi sormensa tämän suuhun antaakseen tämän imeä. Vauva söi lihan Kojootin sormesta, sitten hänen kätensä, sitten hänen käsivartensa. Hirviövauva tappoi Kojootin. Vain tämän luuranko jäi.

    Hetken kuluttua Kojootin hyvä ystävä Kettu kulki ohi. Kettu astui kuolleen ruumeen yli, ja Kojootti palasi henkiin. Tämä alkoi venytellä kuin olisi ollut unessa. "Olen nukkunut pitkään", hän sanoi Ketulle. "Olet ollut kuollut", Kettu sanoi hänelle. "Tuo vauva on hirviö, ja hän tappoi sinut."

    Kojootti katseli ympärilleen, mutta vauva oli kateissa. Hän laittoi piikiveä sormeensa ja odotti vauvan tulevan takaisin. Kun hän kuuli tämän itkevän, hän huusi: "Hei, vauva! Sinä olet varmaan nälkäinen." Kojootti antoi tälle piikivisen sormensa imettäväksi. Vauva viilsi itseään ja kuoli.